Mun sekasortoinen mieleni tunkee läpi ajatuksia
Hänestä. Kaiken keskellä Hänen kasvonsa, hymynsä, silmänsä pilkahtelevat terävinä. Kun kaikki muu on usvaista ja epävarmaa. En mä näe sitä selvänä, enkä läheltä, mutta olen varma, se on Hän. Joka kerta se ajatus on nopea, pikainen vilkaisu hänen läpitunkevaan katseeseensa, joka lukee musta kaiken. Joka kerta se ajatus katoaa, en saa tartuttua kiinni, en yllä siihen, ja
vaikka yltäisinkin se haihtuisi käsistäni kuin vesipisarat autiomaalla.
Hänen vuoksi en saa epäonnistua, Hänelle haluan olla täydellinen.
voi, tuttu tunne...
VastaaPoistavoimia, halauksia ♥
Oi kiitos, tosi ihanasti sanottu ♥
VastaaPoistaAion pitää sen vahvana, keijumieleni, ja tulla sen arvoiseksi ulkoisestikin.
Haleja ja tsemppiä ♥