Ruusun piikkejä paljaiden jalkojen alla. Ei saisi pysähtyä, mutta maailmani tuuli ei pysty työntämään minua eteenpäin. Olen jo kasvanut liian suureksi. Kehoni huutaa kivusta, silmäni vuotavat tyhjiksi kyynelistä ja rakkauden kevät olikin harhaa, turtuneen mieleni hallusinointia.
En ymmärrä, mutta ehkä ymmärränkin.
VastaaPoistaKaikki kääntyy aina parhain päin,
(vaikka en aina itse sitä usko).
❤