Tupakka palaa loppuun, olo heikkenee hetkeksi ja kylmä värisyttelee löysien vaatekerroksien alla. Paastoan, jotta uskallan taas vaa'alle. Mutta kun herään huonosti nukuttujen kuuden tunnin jälkeen, painan jalat lasia vasten, näyttöön ilmestyy sama luku kuin jo viikko sitten. 52.5. BMI 19.8 ja on päästävä alle yhdeksäntoista. Alle viidenkymmenen. Viisi kiloa takana, vähintään yhtä paljon edessä.
Syömishäiriöni on Kaunotar ja Hirviö. Kontrolli ja pakonomainen oksentelu, sinisertävät sormet ja kurkkua raapivat kynnet. Nyt on Kaunottaren vuoro, kontrollin ja katoamisen, pienenemisen ja haihtumisen, vesilasien ja vatsalihasten.
Lisään kerroksen lakkaa tummiin hiuksiini, huuliini punaa, mustia vaatteita arvioivien silmäparien suojaksi. On saatava turvaruokia kaapiin, ettei tarvitse huolehtia ja pelätä, ettei Hirviö ota valtaansa, purista nyrkkiinsä päästämättä koskaan pois. Mutta sininen miakoru ei päästä vielä ranteestani irti.
Oi, aika mieletöntä kuulla, että inspiroi jotakuta! : O Ja uskaltaudu ihmeessä kirjoittelemaan lisääkin! : )
VastaaPoistaKiitos kommentistasi tosi paljon ja hurjasti tsemppiä ja voimia sinulle ♥