Korkealla aurinko joka ei lämmitä ja linnut jotka eivät näe eteensä. Takana öitä joiden merkitys hukkui silmänräpäyksiin. Ja päiviä joita en muista. Hymyjä joista en nauti, kipuja jotka sulautuvat yhdeksi mössöksi kasvamisen tuskani kanssa. Tarvitsen sähköshokkeja, hei opettaja, mistä niitä saisin ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti