Enkelikasvoinen tyttö kysyy ovatko käteni taas kylmät, se kuiskii syömishäiriöstään, sen sisäinen Keijukainen haluaa näyttämön itselleen. Koeviikko ja stressi ovat nyt jo poissa, uskallan taas nukkua. Oma Kaunottareni, tule pysyvästi takaisin, yksi päivä ei vielä riitä, tarvitsen enemmän aikaa. Sisimmässä myllertää, mikä on rangaistus,
millä korvaan harha-askeleeni Sinulle.
Kirkkaanpunaiset helmet vierivät selkää pitkin,
valkean kristalliset poskilla. Väärä melodia, väärät sanat, väärä paikka. Silmät kiinni, ei kukaan huomaa, hengitä syvään, ei ne näe mitään. Katse torjuvasti lasittunut ja se kertoo -
pärjään kyllä.
Keijukaisten tekstit, bloginne ja kommenttinne saa hymyn kapuamaan huulille, kiitos ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti