Ei vapautta saanutkaan kahlittua

Vanhan talon lattioiden kylmyys kapuaa tikapuilla ylös jalkojani. Vaaka on yhä samaa mieltä kuin viikko sitten, ja minä olen tyytymätön itseeni, epäonnistumisesta vihainen. Seitsemän päivää sitten nuo numerot olivat kauniita, nyt kynsivät mieltäni, tekevät minusta myrkynvihreän merihirviön.

Kissaneidin puheita rehevöittää alentava sävy, hänen ylemmyyden tunne minua kohtaan haisee kuin kolme päivää helteessä maanneen sian sinertävänä mätänevä ruho. Sitten hän huutaa megafonilla ilmaan, ilmoittaa kaikille miten hauskaa ainakin hänellä oli. Ei tainnut tietää, että pala kurkussa, ihmistungoksessa, tuntuu yksinäiseltä ja kurjalta, kun itsensä lisäksi myös ystävä pitää surkeana ja alhaisena, huonona ihmisenä. 

Olen lojunut koko päivän paikoillani, huoneeni suojassa. Minulla on Kelan ja Hoasin sivut avoinna välilehdillä, mä olen jo päättänyt. Mutta miten saan äidin puolelleni..