keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ensilumi valui koivunlehtinä maahan






Selkää pitkin hiipivä pelko, Hirviön kädet kietoutuneena ympärilleni. Sen nauru kumisee kalloni tyhjillä seinämillä. Ote Kaunottaresta alkaa irrota, mutta luovuttaa ei saa. En halua päästää irti, pudotus on liian pitkä. Tuntuu pahalta, turvonnut vatsa pitää pintansa ja nälkä on kipua. Hirviö silittelee hiuksia. Olen vain kivimöykky ilman omaa tahtoa. Millä tämän tuskan voi lopettaa ?

Viimeisetkin kontrollin rippeet lensivät syystuulen mukana, jäljelle jäi turpoava mian hakkaama ruumis täynnä mustelmia ja verenpurkaumia. Olen eksynyt. Taas.
Kirjoittanut klo

3 kommenttia:

  1. freckles5. lokakuuta 2011 klo 20.56

    Voi ei.
    Ahmininen (ja varmasti myös sitä seuraava oksentelu, mutta siitä mulla ei ole kokemusta) on kamalaa.
    Mutta hirviö lähtee kyllä. Anna mahasi olla hetki, anna tuvotuksen lähteä ja pakota hirviö lähtemään sen mukana. Heittele sitä tavaroilla, huuda ja kiroa sitä, potki sitä ja lyö sitä, älä itseäsi!

    Kaunotar tulee kyllä takaisin (mutta älä anna senkään viedä sinua, sekin voi olla niin petollinen).

    Paljon halauksia ja voimia,
    huomenna on parempi päivä ♥

    VastaaPoista
  2. fabricius6. lokakuuta 2011 klo 0.18

    Älä luovuta ! Tuska katoaa mutta tarvitset tilalle jotain parempaa. Jotain jonka vuoksi elää pidempään ja parempaa elämää. Etsi uusi pakotie, älä ainakaan satuta itseäsi yhtään enempää ♥
    Oikea polku on edessäsi, älä vain pelkää tehdä oikeaa ratkaisua.

    Paljon voimia !

    VastaaPoista
  3. freckles6. lokakuuta 2011 klo 9.33

    Kiitos kauheasti kommentista ♥

    Ja vanhempien edessä en paljoa puhukaan, paitsi äidille. Äidille on tosi helppo puhua niin monista asioista. : ) Mutta vihaan ihan yli kaiken noita perhekäyntejä, yh!

    Huominen (=tämä päivä siis) on varmasti ihan loistava! Haleja ♥
    (tee siitä loistava, jos se ei meinaa itsestään tapahtua. tee jotain ihanaa. katso putoavia lehtiä (ne ovat oikeasti syyskeijuja).)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)