Ahdistukset iskevät pyörremyrskyinä huoneeseeni, pureutuvat kiinni jokaiseen soluuni, saavat minut luhistumaan pikimustat meikit poskilla valuen. Itseinho purkautuu kyynelten mukana hyökyaaltoina. Hirviö kiskoo minua jaloista, Kaunotar iskee kirveen kallooni, muistuttaa päänsäryllä, että minulla on toinenkin vaihtoehto. Jos vain saisit itsesi hallintaan.
Pimeät illat jättävät jälkensä minuun, kynnet on hauraat, katkeilleet ja epäsiistit. Syksy on edennyt kompuroiden kohti lopullista kuihtumista,
liian nopeasti. Sirkuksen nuorallakävelijällä ei ole kenkiä, kaatosade valelee nuoran jäisen liukkaaksi. Katsomo on tyhjä, eikä hän ole taitava. Tuuli keinuttaa puuskittain, katuvalo värisee viimeisillä voimillaan.
Yrittääkö hän selvitä, kävellä nuoran loppuun asti ?
Voimia sinullekin! ♥
VastaaPoistaKiitos paljon♥ Joo, en tosiaankaan meinaa ottaa tuota tavaksi. Koitan vastedes tehdä jotain muuta silloin kun on paha olla.
VastaaPoistaAhdistus on kauheaa, kuvaat sitä tuossa hyvin, mutta samalla tunnen surua sun puolesta :-( voi sua pikkuinen! Kyllä sä selviät, ihan varmasti.
Koita jaksaa, paljon voimahalauksia♥
Kirjoitat tosi kauniisti.
VastaaPoistaVoisimpa jotenkin auttaa, levittää turvaverkon allesi ja pehmustaa senkin vielä tyynyillä, taputtaa katsomon eturivissä kun horjuttuasi saavutat jälleen tasapainon, ojentaa käden auttaakseni viimeisiltä metreiltä narulla tasanteelle turvaan.
Halauksia ♥
Sie kirjoitat hurjan kauniisti♥
VastaaPoistaKiitos paljon pikkuinen.
VastaaPoistaHalauksia sullekin kovasti♥
Kiitos kommentista. Mäkin olen niin onnellinen, että kommentoit sillon mulle. Olet ihana ♥
VastaaPoista