Mä en vaadi sulta mitään

51,5 kg, BMI siis 19.5, mitä tähän voi enää sanoa. Rakas lasikuningattareni runoilee niin kauniisti, enkä voi uskoa tätä. Miksi se ei haukkunutkaan minua, olinhan huono ja väärä, sorruinhan juuri ? Hämmennys ja voitonriemu sekoittuvat päässäni. Enää puolitoista kiloa, ja saan pujottaa kirkkaanpunaisen korun ranteeni koristukseksi. Kahdeksan senttiä lyhyempi Kissaneiti on nykyään minua painavampi. Koko maailma on kääntynyt ympäri, ylösalaisin. Siniset silmäni pilkahtelevat tyytyväisyydestä.

Se on tässä ja nyt, se on lintu, joka levittää siipensä ensi kertaa, antautuu tuulen kannateltavaksi. Kuitenkin pelkää siihen luottaa. Värisevät ensiaskeleet, jotka peuran vasa ottaa haurailla jaloillaan, tuulen tuivertaessa korviin kylmenneisiin. Ne pettävät ja painovoima vetää sen maahan. Vielä se kompuroiden nousee seisomaan. Yksinäinen jäniksen poikanen, ensimmäistä kertaa moottoritien reunalla. Pelokkaat askeleet, tumma asfaltti pistelee ja raapii tassujen pohjia. Kuka meistä uskaltaa ajelehtia elämäntuulessa, jossa jalat ei kanna, eikä mistään saa otetta ? Mutta vaihtoehoja on vain yksi, eikä pimeässä voi elää.