Kaunotar ja Hirviö leikittelevät kanssani, heittelevät sinne tänne naureskellen. Saavat minut herkäksi ärsykkeille, nauran, raivoan, itken. Suojamuuri ei murru tunnepurkauksista huolimatta. Suuni on sinetöity, tästä asiasta ei vahingossakaan mainita. Ja haluan rakentaa muurista kodin, paeta sinne maailman kylmyyttä. Kaunotar ja Hirviö vievät minut pois, missä selkäni säästyy kynsieni kaivamilta arvilta. Missä en hermostu tai stressaa, makaan tyynenä paikoillani ja olen.
Etsin turvaa ympäriltäni mutta löydän vain mustia-aukkoja. Mihin saan kietoutua, kehrätä lämmössä ja nukahtaa hymyillen ? Missä uskallan unohtaa maailman ja olla ?
Haha, mielestäni kaikkien tuollaisten salaliittoteorioiden kumoamisen yrittäminen on hauskinta, pelottavintahan on tajuta ettei ole mitään estettä sille etteikö tuo pitäisi paikkaansa;)
VastaaPoistaMillä päästäisin nyt pois tästä samasta? Kohti jotain sitä parempaa ja kauniimpaa ja pienempää? Ei mitään muureja tyttöseni, miten muuten koet ja näet hyvän ja kauniin? Rohkea on se joka ei pelkää myöntää pelkäävänsä. Kiitos muuten kannustuksesta (vaikka vaaka ei tänään ollutkaan ystäväni) ja tsemppihaleja sinulle!♥♥♥
Kirjoitat niin kauniisti, tuollaisista haikeammistakin asioista.
VastaaPoistaVoih, koita pärjäillä! ♥
Älä kokanaan pakene sinne muurin sisälle, älä katoa täältä pikkuinen. <33
Kiitos ♥
VastaaPoistaHalauksia, koita jaksaa ♥