Olen painanut mieleni off -nappia

Marraskuu ottaa minut suureen syleilyynsä, hautaa utuiseen tunteeseen epätodellisuudesta. Sulkee silmäni ja peittää korvani, keinuttaa uneen. Kun huudan pelkääväni etten enää herää, se silittää hiuksiani ja ompelee suuni kiinni. Mitä jos marraskuu ei päästä irti tarpeeksi aikaisin ?

Yht'äkkiä maan pinnalle langennut tyyneys väsyttää, kuin se hypnotisoisi minut. Variksen siivet lehahtavat alastoman vaahteran oksilla, ääneti se lipuu ilmamassojen päällä, samalla vesipisara bussipysäkin katoksesta tipahtaa jalalleni. Apatia vetää verhot silmieni eteen, jotta en huomaa kirkkaita värejä tai kuule kimeitä ääniä tai tunne kylmän väreilyä.